Täällä sivustollani lukee: Reiki on tie kohti yhteyttä, pois erillisyydestä. Avaan tässä ensimmäisessä blogitekstissäni hieman mitä tällä tarkoitan.
Erillisyys
Yhteiskuntarakenteessamme näkyy esimerkillisesti tämä erillisyys. Polariteetit tanssivat politiikassa kilpaa ja ihmiset huutavat somessa kuka on oikeassa tai väärässä. Ainakin tässä läntisessä kulttuurissa jossa elän ja jota kutsutaan myös sivistysyhteiskunnaksi.
Monet asiat ovat hyvin täällä meillä koti Suomessa. Paljon paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta silti moni kokee nyky-yhteiskunnan digitalisaation ja yksilökeskeisyyden korostuessa yhä enenevissä määrin stressiä ja pahaa oloa, yhteyden puutetta. Palveluissa ja virallisia asioita hoitaessa tekoäly ja tekniikka ryöstää ihmisiltä työpaikkoja ja henkilökohtainen tarve jää usein täyttymättä. Sydämeen jää tyhjyys, kylmyys.
Erillisyys alkaa useasti jo kasvuympäristössä jossa vartumme. Ylisukupolviset traumat heijastuvat sukupolvelta toiselle, alitajuisina syntymäpäivälahjoina joita emme todellakaan tahtoisi vastaanottaa. Jokainen trauma jonka koemme katkaisee yhteyden johonkin eheään ja eläväiseen.
Maailmantilannetta ja uutisia seuratessa tämä kollektiivinen traumatisoituminen piirtyy verkkokalvoillemme jättäen pysyvän jäljen. Ihmiskunnan historia on täynnä sotaa eikä se tunnu nykymaailmassakaan loppuvan, lähinnä eskaloituu. Sivistyksestä ei ole tietoakaan ja kaikella pelon lietsonnalla katkaistaan vielä viimeinenkin yhteyden siima ja mielenrauha ihmispololta pois.
Ihmisen varttuessa hän alkaa pikkuhiljaa samaistua yhä enemmän mieleen, tunteisiin, fyysiseen kehoon, rooleihin ja identiteetteihin. Samaistumme isään, äitiin, perheen rooleihin, sukulaisiin ja kasvuympäristöömme. Kasvaessamme aikuiseksi olemme jo vertaansa vailla oleva cocktail. Täysin uniikki, värikäs, maukas tai mauton, mutta oma.
Elämän kieppuva virta imaisee meidät yleensä niin suuresti mukaansa, että unohdamme täysin sen joka todellisuudessa olemme. Yleensä siihen, että havahdumme takaisin ytimeemme tarvitaan jälleen jokin traumaattinen tapahtuma joka shokeeraa mielemme niin perinpohjin, että joudumme luopumaan ja pysähtymään. Luopumaan tutusta ja turvallisesta ja pysähtymään sen äärelle mikä on tärkeää!
Paradoksaalisesti siis se joka alunperin katkaisi yhteytemme saattaa meidät lopulta takaisin yhteyteen itsemme kanssa. Miten tämä on mahdollista?
On sata erilaista tapaa olla vapaa!
Muistan oivaltaneeni näin jossain kohtaa menneinä vuosina. Jokainen elämäntapahtuma, ihmissuhde, trauma, elämäntilanne voi olla portti takaisin yhteyteen. Emme useinkaan vain uskalla rohkeasti kulkea portista sisään vaan jäämme ruikuttamaan rannalle.
Todellisuudessa yhteys ei ole koskaan kadonnut minnekään, se vain näyttää siltä. Henkisyydessä tästä yhteydestä puhutaan usein erilaisilla termeillä kuten kotiinpaluu. Yksi lempisitaateistani on Oscar Wilden sanonta "itsensä rakastaminen on alku ikuiselle romanssille". Koen tämän tarkoittavan yhteyttä siihen joka todella olet, ei mitään narsistista egokeskeistä itserakkautta jota maailma on pullollaan!
Erilaiset tekniikat yhteyden takaisinluomisessa
Reikissä opetan erilaisia tekniikoita ja periaatteita jotka auttavat luomaan tämän yhteyden takaisin paikoilleen. Koska yhteys ei todellisuudessa ole mihinkään kadonnut, meidän tulee vain muistaa se uudelleen. Muistuttaa itseämme tästä yhteydestä, siitä joka todella olemme kaiken mielen hälinän ja mölyn tuolla puolen
Tämän alkuperäisen yhteyden palautuessa elämään kaikesta tulee kauniimpaa. Lempeämpää, myötätuntoisempaa, tarkoituksenmukaisempaa, rauhallisempaa, elinvoimaisempaa, stressittömämpää. Se johtuu myös siitä, että muistaessamme tuon todellisen yhteyden emme samaistu enää täysin mieleen, identiteetteihin ja muuhun sellaiseen joka vie voiman sinulta pois.
Elämä ei ole useinkaan helppoa ja kipu on osa kehossa olemisen kokemusta, mutta sellainen turha kärsimys mielessämme ja elämässämme: Siitä voimme vapautua ja siihen meillä on jokaisella mahdollusuus.
Tämä kallisarvoinen elämä jossa hengitämme tälläkin hetkellä. Samaa ilmaa, samaa Tellusta löntystäen, ei niin kovin erilaisina kuitenkaan. Yhteydessä ja riippuvaisina toisistamme sekä tästä kauniista planeetasta jossa elämme.
Mennään yhdessä kohti hyvyyttä, yhteyttä - itsessämme ja ihmissuhteissamme.
Halauksin,
Jere